Eli hermothan tässä meni.
Ei pitäisi vaihtaa blogialustaa tutkimatta asiaa perinpohjin – nyt hermostuin muutamassa tunnissa WordPressissä siihen, että en saanut Google Analyticsiä ja monesta haluamastani toiminnosta olisi pitänyt aina maksaa.
Palasin takaisin Bloggeriin. TERVETULOA sinne seuraamaan!
Tästä se alkaa.
Ja kaikkea muuta-blogi aloittaa vähittäisen jakautumisensa kahteen. Jo jonkin aikaa olen miettinyt, miten yhdistää ruoka ja kirjat. Vastaus on, että ei oikein mitenkään… Siispä reseptit ja ruokalöpinät siirtyvät pikkuhiljaa tänne Keittiöelämän puolelle, tai niin ainakin luulisin. Katsotaan nyt.
Daim-kakulla aloitettiin. Lisää seuraa pikkuhiljaa.
Tervetuloa mukaan!
Niinpä niin – onneksi vasta kaksi vanhinta lasta on varsinaisesti leivontaiässä. Kaikkea kun pitää antaa aina tehdä tasapuolisesti ja tätä menoa kiloja kertyisi ylenmääräistä tahtia.
Kaikki alkoi siitä, kun esikoisen piti viedä luokan kioskia varten leivonnaisia myytäväksi. Minä leivoin edelliset, mutta tällä kertaa poika ilmoitti haluavansa itse tehdä Kinuskikissa mokkapaloja. Mikäs siinä, kyllähän sitä nyt 11-vuotias jo yhdet mokkapalat saa aikaiseksi. Hyviä niistä tulikin – äiti lähinnä vähän neuvoi, poika teki itse.
Koko mokkapalaoperaation aikana pikkuveli (se keskimmäinen) kiersi leipojaa kuin kissa kuumaa puuroa ja kiukutteli haluavansa myös mukaan leipomaan. No, ei siinä sitten muu auttanut kuin luvata hänellekin oma leivontasessionsa. Valitettavasti edes äidin neuvoilla ei aina mene kaikki putkeen ja tästä sessiosta tulikin kunnon oppitunti – niin äidille kuin pojalle. Ai mistä ? No siitä, että vaikka resepti olisi kuinka luotettavasta lähteestä niin oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa orjallisen reseptinseurannan sijaan.
Kävi nimittäin niin, että keskimmäinen selasi tuota samaa Kinuskikissan helpot suosikit kirjaa ja valitsi kokeiltavaksi reseptiksi noin 7 herkkua, joista sitten pienen pohdinnan jälkeen ensimmäiseksi pääsi työn alle Daim-kakku. Koska Kinuskikissan reseptit ( siis ne muutamat, joita on kokeiltu) ovat olleet toimivia, äiti pisti automaattimoodin päälle ja neuvoi poikaa tekemään kaikki ihan niin kuin reseptissä sanotaan. No, pieleenhän se meni.
En tiedä, mitä vaniljakastikejauhetta Kinuskikissa käyttää, mutta tätä meidän ostamaamme (Blå Band) ei kai saisi sekoittaa lämpimään nesteeseen, niin kuin kirjan ohjeessa neuvottiin. Lopputuloksena oli röpöllinen massa, josta voi erottui kulhon pohjalle huolellisesta vatkaamisesta huolimatta. Äiti luki paketin takaohjeen vasta kokeilun jälkeen… No, sitten vaan ostettiin uusi jauhepaketti ja pistettiin toimeksi. Lopputuloksen näette ylimmästä kuvasta ja voin kertoa, että hyvää on, vaikkakin sen verran tuhtia, että ihan heti ei taida tehdä mieli makeaa – Hieman huolestuneena tosin seurasin tuossa kuopuksen touhuja. Kolmivuotias nimittäin jo valitsi oman ohjeensa eli Delicious-lehden kannessa komeilevat ihanan karamelliväriset macaronsit ja kantaa nyt lehteä mukanaan kaikkialle…
Keskimmäisen Daim-kakku (melkein kuin Kinuskikissa)
Keksipohja
Ota esille leipävuokaa (meillä oli sellainen Tuppervaaran silikoninen).
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti sekoittaen. Lisää loput ainekset taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
Kauli taikina leivinpaperin päällä, runsaasti jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi niin, että saat neljä leipävuoan pohjan kokoista levyä siitä leikattua.
Paista 200 asteessa vajaat 10 minuuttia.
Vaniljatäyte :
Tässä poikettiin alkuperäisestä reseptistä.
Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon kylmä maito ja kaada seos kulhoon. Vatkaa joukkoon vaniljakastikejauhe ja jätä 10min odottamaan. Vatkaa vähän vaahtomaisemmaksi ja sekoita joukkoon Daim-muruset.
Kokoa kakku kelmulla vuorattuun leipävuokaan eli pohja + vaniljakastiketta komeen kertaan ja sitten viimeinen pohjapala päälle. Laita jääkaappiin vaikka odottamaan seuraavaa päivää.
Kuorrute :
Ota kakku pois vuoasta lautaselle. Voit siistiä reunat veitsellä.
Sulata voi ja suklaa. Pidä huoli, ettei kuumene liikaa. Levitä kakulle, kun kuorrute on levitettävän jähmeää. Ripottele Daim-murut päälle ja laita kakku kylmään vielä vähäksi aikaa, jotta kuorrute kovettuu.
Tarjoile. Aikuiset juovat todennäköisesti mielellään kahvia tämän kanssa, sillä kyseessä on todella tuhti ja täyteläinen kakku.
Caprese on salaatti, jossa perinteisesti on mozzarellasiivuja tomaattisiivujen kera. Seuraksi vielä basilikanlehtiä, päälle loraus oliiviöljyä ja herkku on valmis. Siitä vielä seuraavalle tasolle herkku nousee kun päälle raastaa sitruunankuorta – ihan vain sellaisen juuri maistuvan ripottelun verran.
Pääruoaksi oli vaaleaa kalaa ja tartar-kastiketta lohkoperunoiden kera. Kastike turkkilaiseen jugurttiin tehtynä, kala vain päältä korppujauhoilla ripoteltuna – kevennetty versio siis. Tosin tuli taas kerran huomattua, että vaikka uunissa kypsennetty kala on ihan hyvää, se ei aiheuta sellaista ”oih, ihanaa” -elämystä kuin pannussa voin ja öljyn seoksessa paistettu.
Rapea sitruunakala ja jugurttitartar
(inspiraationa viimeisin Delicious-lehti)
Sekoita ensin tartar-kastike
Leikkaa kala annospaloiksi.
Sekoita keskenään kuorrutteen ainekset eli
Levitä kuorrute kalapaloille ja valuta päälle vielä oliiöljyä.
Kypsennä uunissa 200 asteessa grillivastuksen alla 8-10min. Riippuen filepalojen paksuudesta ja siitä, miten kypsänä kalasi haluat. Minä tykkään keittiömestarien mielestä vähän ylikypsästä, sellaisesta että menee jo vähän palasiksi. Siihen olisi mennyt ainakin tuo 10min, mutta otettiin hiukan etuajassa kuvaan ulos.
Tarjoile lohkoperunoiden tai ranskalaisten kera.
Äitienpäiväviikonloppuna tuli syötyä niin paljon makeaa, että sunnuntai-illalla teki mieli jotain tosissaan suolaista. Niin kuin nyt vaikka oliiveja ja sardelleja. Pissaladière on piirakka, johon kyseisiä aineksia lykätään sipulin kera isot kasat, mutta se ei nyt tällä kertaa vaan ollut se juttu. Jostain syystä mieli teki foccacciaa ja siihenhän saa sitten päälle laitettua mitä haluaa – vaikka niitä oliiveja ja sardelleja ja sipulia…
Keittokirjahyllyn vieressä ei tarvinnut kauan seistä. Mistäpä sitä foccaccian reseptiä löytäisi, jollei toskanalaista keittiötä esittelevästä kirjasta ? Tessa Kiroksen kirjasta Twelve – a Tuscan cookbook niitä löytyi peräti kolme. Samalla tulin huomanneeksi, miten sitä mieli ja maku muuttuvat vuosien varrella. Tämäkin kirja on ollut hyllyssä jo vuosikausia. Tulin sen jostain alennusmyynnistä ostaneeksi enkä sitten kuitenkaan oikein päässyt resepteihin sisälle. Tähän päivään mennessä en ole tainnut kirjasta kokata mitään. Nyt pikaisella selailullakin silmiin osui useampia kokeiltavia reseptejä… Jokin on muuttunut.
Sunnuntai-illan foccaccia
1pss kuivahiivaa
runsas 3dl lämmintä vettä
ripaus sokeria
hyppysellinen suolaa
4-5dl vehnäjauhoja (3dl vehnäjauhoja ja 2dl hiivaleipäjauhoja)
2rkl oliiviöljyä
punasipulia
oliiveja
sardellifileitä
oliiviöljyä
suolaa + pippuria
Sekoita kuivat aineet. Lisää vesi ja oliiviöljy ja vaivaa kymmenisen minuuttia joustavaksi taikinaksi.
Anna taikinan kohota peitettynä 1,5h.
Vaivaa taikinaa hetki ja painele se levyksi uunivuokaan (30x40cm). Anna kohota peitettynä vajaan tunnin verran.
Siivuta sipuli ohuiksi suikaleiksi ja sekoita niihin hieman oliiviöljyä. Leikkaa oliivit halutessasi puoliksi ja muutama sardellisiivu palasiksi.
Valuta leivän päälle hiukan oliiviöljyä ja levitä se ohuelti käsin. Ripottele päälle sipulit, oliivit ja sardellipalat. Ripottele hitunen suolaa ja pippuria. Mikäli haluat sattumia joka puraisulle, peitä leipä tasaisesti. Muuten harvempaan.
Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Anna jäähtyä hetki ja pistä tarjolle.
Tässä taas yksi meidän perheen vakioreseptejä. Yleensä näitä syödään kesällä tomaattien ollessa parhaimmillaan, kun sadepäivä yllättää ja tekee mieli jotain lämmintä.
Nyt ei ole vielä kesä, mutta satoi ja teki mieli jotain edes hiukan kesästä muistuttavaa. Sitä paitsi, nämä ovat erinomaisia possun ulkofilejämien kanssa ja kuivasta leivästä tehtyjä leivänmurujakin oli vielä jäljellä…
Parmesaanikuorrutteiset valkosipulitomaatit
Sekoita pari kourallista leivänmuruja ja saman verran parmesaaniraastetta. Lisää kuivattua timjamia (basilikaa tai oreganoa), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin.
Leikkaa tomaatit puoliksi poikittain ja kaiverra lusikalla siemenet pois. Siivuta valkosipulista paperinohuita pikkusiivuja tomaattien ”kuoppiin”. Ripottele päälle parmesaani-leivänmurusekoitusta ja asettele uunivuokaan. Valuta päälle vielä oliiviöljyä ja paista uunissa 175 asteessa 10-15min. Riippuen siitä, miten pehmeät tomaatit haluat.
Vettä satoi tälläkin viikolla useana päivänä ja lämpöasteet pysyivät itsepäisesti kaukana kesäisistä. Kaikilla oli vähän viluinen olo ja se näkyi esimerkiksi siinä, että paistit ja padat palasivat ryminällä ruokapöytään salaattien tilalle. Viimeisenä nyt possun ulkofiileestä tehty siideripaisti.
Paisti oli Ihanasti pikkuisen makeaa ja juureksissa maistui omena. Paksusta kuoresta tuli tuikean sinappinen lisuke lihasiivujen mausteeksi ja pehmeiksi hautuneet valkosipulit olivat parhaimmillaan lihasiivun päälle levitettyinä.
Siideripossu sinappi-hunajakuorella
kuorrutus :
1kg possun ulkofilettä palana
Vuokaan lisäksi :
Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä ulkofileen päälle.
Leikkaa juurekset ja sipuli paloiksi ja asettele uunivuokaan. Lisää kokonaiset valkosipulit kuorineen, timjamia, suolaa, pippuria ja pekonipalat. Sekoita. Kaada vuokaan lasillinen kuivaa siideriä. Aseta lihapala juuresten päälle ja valuta kuorrutuksen pinnalle oliiviöljyä.
Laita uuniin 150 asteeseen ja anna kypsyä kunnes lihan sisälämpötila on 75 astetta eli noin 1-1,5h.
Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.
Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.
1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua
2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita
Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.
Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.
Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :
Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista ”petit pois mangetout” eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä.
Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.
Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.
Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.
Tassit – tiedättehän sanan ? Siis pienet aluslautaset… Tässä reseptissä munakoisosiivut toimivat alustoina lämpimälle papu-paprikasalaatille.
Kaikki lähti ajatuksesta tehdä munakoisorullia, mutta sitten iski laiskuus. On niin paljon helpompaa vain siivuttaa munakoiso, levittää uunipellille leivinpaperin päälle, valuttaa päälle vähän oliiviöljyä ja lykätä uuniin 200 asteeseen. Rullatessa nimittäin homma vasta varsinaisesti alkaisi munakoison tullessa uunista…
Munakoisojen kypsyessä on aikaa leikata 2 sipulia suikaleiksi ja laittaa ne öljyyn suolan kanssa kuullottumaan. Sitten vaan lisätään 1 kokonainen yksikyntinen valkosipuli silputtuna sekä 1 paprika (tai vastaava määrä kahta eri väriä) myöskin pilkottuna. Ripotellaan päälle savustettua paprikajauhetta ja kuivattua basilikaa. Lopuksi sekoitetaan joukkoon vielä purkillinen valkoisia papuja ja annetaan kuumeta.
Viimeinen silaus tulee vahvasta vinegretistä(sinappi, punaviinietikka, suola, pippuria, oliiviöljyä), joka sekoitetaan pannuun papusalaattiin yhdessä korianterinlehtien kanssa.
Papusalaatti ja munakoisot ovat jo ateria itsessään, mutta meillä oli vielä paketti pakkasesta sulatettua jauhelihaa. Koftatyyliset jauhelihapallerot ovat nopeita herkkuja. Sekoitetaan vain jauheliha, suola, pippuri paprikajauhe chilijauhe ja juustokumina tasaiseksi taikinaksi. Muotoillaan pötkylöiksi ja paistetaan pannulla.
Sitten syödään 🙂
 | vuocho: Tervetuloa |
 | Jael: Tervetuloa |
| vuocho: Tervetuloa |
 | Campasimpukka: Tervetuloa |
Tätä (keittiö)elämää 