Tämä riemu loppui lyhyeen

Eli hermothan tässä meni.

Ei pitäisi vaihtaa blogialustaa tutkimatta asiaa perinpohjin – nyt hermostuin muutamassa tunnissa WordPressissä siihen, että en saanut Google Analyticsiä ja monesta haluamastani toiminnosta olisi pitänyt aina maksaa.

Palasin takaisin Bloggeriin. TERVETULOA sinne seuraamaan!

TÄTÄ (KEITTIÖ)ELÄMÄÄ

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Tervetuloa

Tästä se alkaa.

Ja kaikkea muuta-blogi aloittaa vähittäisen jakautumisensa kahteen. Jo jonkin aikaa olen miettinyt, miten yhdistää ruoka ja kirjat. Vastaus on, että ei oikein mitenkään… Siispä reseptit ja ruokalöpinät siirtyvät pikkuhiljaa tänne Keittiöelämän puolelle, tai niin ainakin luulisin. Katsotaan nyt.

Daim-kakulla aloitettiin. Lisää seuraa pikkuhiljaa.

Tervetuloa mukaan!

Minna_small – kopio

Kategoria(t): yleistä höpötystä | Avainsanat: | 4 kommenttia

Kaikki aina tasapuolisesti eli lasten kanssa leipomassa ja mitä pieleen menosta opittiin

daim-kakku

Niinpä niin – onneksi vasta kaksi vanhinta lasta on varsinaisesti leivontaiässä. Kaikkea kun pitää antaa aina tehdä tasapuolisesti ja tätä menoa kiloja kertyisi ylenmääräistä tahtia.

Kaikki alkoi siitä, kun esikoisen piti viedä luokan kioskia varten leivonnaisia myytäväksi. Minä leivoin edelliset, mutta tällä kertaa poika ilmoitti haluavansa itse tehdä Kinuskikissa mokkapaloja. Mikäs siinä, kyllähän sitä nyt 11-vuotias jo yhdet mokkapalat saa aikaiseksi. Hyviä niistä tulikin – äiti lähinnä vähän neuvoi, poika teki itse.

mokkapalat

Koko mokkapalaoperaation aikana pikkuveli (se keskimmäinen) kiersi leipojaa kuin kissa kuumaa puuroa ja kiukutteli haluavansa myös mukaan leipomaan. No, ei siinä sitten muu auttanut kuin luvata hänellekin oma leivontasessionsa. Valitettavasti edes äidin neuvoilla ei aina mene kaikki putkeen ja tästä sessiosta tulikin kunnon oppitunti – niin äidille kuin pojalle. Ai mistä ? No siitä, että vaikka resepti olisi kuinka luotettavasta lähteestä niin oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa orjallisen reseptinseurannan sijaan.

Kävi nimittäin niin, että keskimmäinen selasi tuota samaa Kinuskikissan helpot suosikit kirjaa ja valitsi kokeiltavaksi reseptiksi noin 7 herkkua, joista sitten pienen pohdinnan jälkeen ensimmäiseksi pääsi työn alle Daim-kakku. Koska Kinuskikissan reseptit ( siis ne muutamat, joita on kokeiltu) ovat olleet toimivia, äiti pisti automaattimoodin päälle ja neuvoi poikaa tekemään kaikki ihan niin kuin reseptissä sanotaan. No, pieleenhän se meni.

En tiedä, mitä vaniljakastikejauhetta Kinuskikissa käyttää, mutta tätä meidän ostamaamme (Blå Band) ei kai saisi sekoittaa lämpimään nesteeseen, niin kuin kirjan ohjeessa neuvottiin. Lopputuloksena oli röpöllinen massa, josta voi erottui kulhon pohjalle huolellisesta vatkaamisesta huolimatta. Äiti luki paketin takaohjeen vasta kokeilun jälkeen… No, sitten vaan ostettiin uusi jauhepaketti ja pistettiin toimeksi. Lopputuloksen näette ylimmästä kuvasta ja voin kertoa, että hyvää on, vaikkakin sen verran tuhtia, että ihan heti ei taida tehdä mieli makeaa – Hieman huolestuneena tosin seurasin tuossa kuopuksen touhuja. Kolmivuotias nimittäin jo valitsi oman ohjeensa eli Delicious-lehden kannessa komeilevat ihanan karamelliväriset macaronsit ja kantaa nyt lehteä mukanaan kaikkialle…

 

Keskimmäisen Daim-kakku (melkein kuin Kinuskikissa)

Keksipohja 

  • 125g voita
  • 1dl sokeria
  • 1 muna
  • 2,5dl vehnäjauhoja
  • 1/2dl kaakaojauhetta
  • 1tl leivinjauhetta

Ota esille leipävuokaa (meillä oli sellainen Tuppervaaran silikoninen).

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti sekoittaen. Lisää loput ainekset taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Kauli taikina leivinpaperin päällä, runsaasti jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi niin, että saat neljä leipävuoan pohjan kokoista levyä siitä leikattua.

Paista 200 asteessa vajaat 10 minuuttia.

Vaniljatäyte : 

  • 200g voita
  • 2,5dl maitoa
  • 2ps vaniljakastikejauhetta
  • 2 Daimpatukkaa murustettuina

Tässä poikettiin alkuperäisestä reseptistä.

Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon kylmä maito ja kaada seos kulhoon. Vatkaa joukkoon vaniljakastikejauhe ja jätä 10min odottamaan. Vatkaa vähän vaahtomaisemmaksi ja sekoita joukkoon Daim-muruset.

Kokoa kakku kelmulla vuorattuun leipävuokaan eli pohja + vaniljakastiketta komeen kertaan ja sitten viimeinen pohjapala päälle. Laita jääkaappiin vaikka odottamaan seuraavaa päivää.

Kuorrute :

  • 35g voita
  • 160g maitosuklaata
  • 1 Daimpatukka murustettuna

Ota kakku pois vuoasta lautaselle. Voit siistiä reunat veitsellä.

Sulata voi ja suklaa. Pidä huoli, ettei kuumene liikaa. Levitä kakulle, kun kuorrute on levitettävän jähmeää. Ripottele Daim-murut päälle ja laita kakku kylmään vielä vähäksi aikaa, jotta kuorrute kovettuu.

Tarjoile. Aikuiset juovat todennäköisesti mielellään kahvia tämän kanssa, sillä kyseessä on todella tuhti ja täyteläinen kakku.

Kategoria(t): kakku, resepti, ruoka, suklaa | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kalasta se lähti – kevennetty fish’n chips ja sitruunainen caprese

Caprese on salaatti, jossa perinteisesti on mozzarellasiivuja tomaattisiivujen kera. Seuraksi vielä basilikanlehtiä, päälle loraus oliiviöljyä ja herkku on valmis. Siitä vielä seuraavalle tasolle herkku nousee kun päälle raastaa sitruunankuorta – ihan vain sellaisen juuri maistuvan ripottelun verran.

Pääruoaksi oli vaaleaa kalaa ja tartar-kastiketta lohkoperunoiden kera. Kastike turkkilaiseen jugurttiin tehtynä, kala vain päältä korppujauhoilla ripoteltuna – kevennetty versio siis. Tosin tuli taas kerran huomattua, että vaikka uunissa kypsennetty kala on ihan hyvää, se ei aiheuta sellaista ”oih, ihanaa” -elämystä kuin pannussa voin ja öljyn seoksessa paistettu.

Rapea sitruunakala ja jugurttitartar

(inspiraationa viimeisin Delicious-lehti)

Sekoita ensin tartar-kastike

  • 2-3dl jugurttia
  • yksi kananmuna silputtuna
  • 10 pientä coctailkurkkua silputtuna
  • 1rkl pikkukapriksia
  • 1/2 dl silputtua tilliä
  • 2rkl valkoista balsamietikkaa

Leikkaa kala annospaloiksi.

Sekoita keskenään kuorrutteen ainekset eli

  • 1dl korppuauhoja
  • 1 sitruunan raastettu kuori
  • puolen sitruunan menhu (toinen puoli pöytään)
  • hiukan persiljaa silputtuna

Levitä kuorrute kalapaloille ja valuta päälle vielä oliiöljyä.

Kypsennä uunissa 200 asteessa grillivastuksen alla 8-10min. Riippuen filepalojen paksuudesta ja siitä, miten kypsänä kalasi haluat. Minä tykkään keittiömestarien mielestä vähän ylikypsästä, sellaisesta että menee jo vähän palasiksi. Siihen olisi mennyt ainakin tuo 10min, mutta otettiin hiukan etuajassa kuvaan ulos.

Tarjoile lohkoperunoiden tai ranskalaisten kera.

Kategoria(t): kala, resepti, ruoka, salaatti | Kommentoi

Foccaccia kuin pissaladière

Äitienpäiväviikonloppuna tuli syötyä niin paljon makeaa, että sunnuntai-illalla teki mieli jotain tosissaan suolaista. Niin kuin nyt vaikka oliiveja ja sardelleja.  Pissaladière on piirakka, johon kyseisiä aineksia lykätään sipulin kera isot kasat, mutta se ei nyt tällä kertaa vaan ollut se juttu. Jostain syystä mieli teki foccacciaa ja siihenhän saa sitten päälle laitettua mitä haluaa – vaikka niitä oliiveja ja sardelleja ja sipulia…

Keittokirjahyllyn vieressä ei tarvinnut kauan seistä. Mistäpä sitä foccaccian reseptiä löytäisi, jollei toskanalaista keittiötä esittelevästä kirjasta ? Tessa Kiroksen kirjasta Twelve – a Tuscan cookbook niitä löytyi peräti kolme. Samalla tulin huomanneeksi, miten sitä mieli ja maku muuttuvat vuosien varrella. Tämäkin kirja on ollut hyllyssä jo vuosikausia. Tulin sen jostain alennusmyynnistä ostaneeksi enkä sitten kuitenkaan oikein päässyt resepteihin sisälle. Tähän päivään mennessä en ole tainnut kirjasta kokata mitään. Nyt pikaisella selailullakin silmiin osui useampia kokeiltavia reseptejä… Jokin on muuttunut.

 

Sunnuntai-illan foccaccia 

1pss kuivahiivaa

runsas 3dl lämmintä vettä

ripaus sokeria

hyppysellinen suolaa

4-5dl vehnäjauhoja (3dl vehnäjauhoja ja 2dl hiivaleipäjauhoja)

2rkl oliiviöljyä

punasipulia

oliiveja

sardellifileitä

oliiviöljyä

suolaa + pippuria

 

Sekoita kuivat aineet. Lisää vesi ja oliiviöljy ja vaivaa kymmenisen minuuttia joustavaksi taikinaksi.

Anna taikinan kohota peitettynä 1,5h.

Vaivaa taikinaa hetki ja painele se levyksi uunivuokaan (30x40cm). Anna kohota peitettynä vajaan tunnin verran.

Siivuta sipuli ohuiksi suikaleiksi ja sekoita niihin hieman oliiviöljyä. Leikkaa oliivit halutessasi puoliksi ja muutama sardellisiivu palasiksi.

Valuta leivän päälle hiukan oliiviöljyä ja levitä se ohuelti käsin. Ripottele päälle sipulit, oliivit ja sardellipalat. Ripottele hitunen suolaa ja pippuria. Mikäli haluat sattumia joka puraisulle, peitä leipä tasaisesti. Muuten harvempaan.

Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Anna jäähtyä hetki ja pistä tarjolle.

Kategoria(t): leipä, LEMPILEIPÄÄ, resepti, ruoka | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Yksi parhaista uunitomaattiresepteistä

Image

Tässä taas yksi meidän perheen vakioreseptejä. Yleensä näitä syödään kesällä tomaattien ollessa parhaimmillaan, kun sadepäivä yllättää ja tekee mieli jotain lämmintä.

Nyt ei ole vielä kesä, mutta satoi ja teki mieli jotain edes hiukan kesästä muistuttavaa. Sitä paitsi, nämä ovat erinomaisia possun ulkofilejämien kanssa ja kuivasta leivästä tehtyjä leivänmurujakin oli vielä jäljellä…

Parmesaanikuorrutteiset valkosipulitomaatit

Sekoita pari kourallista leivänmuruja ja saman verran parmesaaniraastetta. Lisää kuivattua timjamia (basilikaa tai oreganoa), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin.

Leikkaa tomaatit puoliksi poikittain ja kaiverra lusikalla siemenet pois. Siivuta valkosipulista paperinohuita pikkusiivuja tomaattien ”kuoppiin”. Ripottele päälle parmesaani-leivänmurusekoitusta ja asettele uunivuokaan. Valuta päälle vielä oliiviöljyä ja paista uunissa 175 asteessa 10-15min. Riippuen siitä, miten pehmeät tomaatit haluat.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Siideripossua sinappi-hunajakuorella

Vettä satoi tälläkin viikolla useana päivänä ja lämpöasteet pysyivät itsepäisesti kaukana kesäisistä. Kaikilla oli vähän viluinen olo ja se näkyi esimerkiksi siinä, että paistit ja padat palasivat ryminällä ruokapöytään salaattien tilalle. Viimeisenä nyt possun ulkofiileestä tehty siideripaisti.

Paisti oli Ihanasti pikkuisen makeaa ja juureksissa maistui omena. Paksusta kuoresta tuli tuikean sinappinen lisuke lihasiivujen mausteeksi ja pehmeiksi hautuneet valkosipulit olivat parhaimmillaan lihasiivun päälle levitettyinä.

Siideripossu sinappi-hunajakuorella

kuorrutus :

  • 2 isoa ruokalusikallista Dijon-sinappia
  • 2 rkl hunajaa
  • leivänmuruja
  • suolaa ja pippuria

1kg possun ulkofilettä palana

Vuokaan lisäksi :

  • perunoita, porkkanaa, sipulia
  • yksikyntisiä valkosipuleita kuorineen,
  • timjamia
  • paketillinen pekonia palasina
  • suolaa – pippuria
  • siideriä
  • oliiviöljyä

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä ulkofileen päälle.

Leikkaa juurekset ja sipuli paloiksi ja asettele uunivuokaan. Lisää kokonaiset valkosipulit kuorineen, timjamia, suolaa, pippuria ja pekonipalat. Sekoita. Kaada vuokaan lasillinen kuivaa siideriä. Aseta lihapala juuresten päälle ja valuta kuorrutuksen pinnalle oliiviöljyä.

Laita uuniin 150 asteeseen ja anna kypsyä kunnes lihan sisälämpötila on 75 astetta eli noin 1-1,5h.

 

Kategoria(t): possu, resepti, ruoka | Avainsanat: , , | Kommentoi